Isoa putkitelevisiota ei saanut katsoa liian läheltä, koska silloin kuvan vaakajuovat erottuivat selvästi ja silmät alkoivat rasittua. Uuden tieniikan myötä tilanne on kääntynyt päälaelleen, ja moni tuijottaa taulutelevisiotaan joko liian kaukaa tai turhan pieneltä ruudulta.
Television sopiva katseluetäisyys ja kuvaruudun koko ovat osittain makuasioita. Siihen vaikuttavat myös huoneen mitat ja kalustus sekä se, paljonko televisiosta ollaan valmiita maksamaan. Hinnat nousevat jyrkästi kuvakoon myötä, joten harkinta on paikallaan.
Tilankäytöllisistä ja taloudellisista tosiasioista huolimatta uskallamme väittää, että tv ei ole juuri koskaan liian iso, vaan pikemminkin päinvastoin. Monessa olohuoneessa televisiota katsotaan kauempaa kuin ruudun koko ja tarkkuus antaisivat myöten, joten tv voisi hyvin olla isompi tai sohva lähempänä kuvaruutua.
Ihanteellinen katseluetäisyys
Mitä kauempaa televisiota katsoo, sitä huonommin silmä erottaa kuvan yksityiskohtia. Sama pätee tietysti myös luonnollisiin näkymiin kuten esimerkiksi maisemaan. Televisiota ei kuitenkaan pidä katsoa liian läheltä, koska muuten yksittäiset kuvapisteet eli pikselit alkavat erottua.
Ihanteellinen katseluetäisyys merkitsee sitä, että katsoja pystyy erottamaan kuvaruudun koko tarkkuuden näkemättä silti yksittäisiä pikseleitä.
Isolla ruudulla pikselit ovat isompia, jolloin kuvaa pitää katsoa kauempaa. Toisaalta, tarkkuuden kasvaessa pikselit pienenevät, ja tv:tä voi katsoa lähempää.
Esimerkiksi full hd -televisiossa kuvapisteitä on 1920 x 1080 kappaletta eli noin 2 miljoonaa. Nykyaikaisen 4k ultra hd -television tarkkuus yltää 3840 x 2160 pikseliin, joten kuvapisteitä onkin jo yli 8 miljoonaa. Toisin sanoen kuvan tarkkuus on ultra hd -televisiossa nelinkertainen verrattuna full hd -kuvaan.
Ihanteellinen katseluetäisyys lasketaan yleensä keskimääräisen normaalin näöntarkkuuden perusteella. Näöntarkkuus mitataan testitauluilla, joissa on erikokoisia ja erimuotoisia kuvioita, kuten eri suuntiin osoittavia E-kirjaimia. Taulua katsotaan vakioetäisyydeltä ja standardin mukaisessa valaistuksessa.
Keskimääräinen normaali näöntarkkuus ilmaistaan niin sanottuna visus-arvona 1,0. Se tarkoittaa, että henkilö pystyy erottamaan kaksi pistettä, jotka ovat yhden kulmaminuutin eli 1/60 asteen päässä toisistaan. Normaalina näöntarkkuutena pidetään visus-arvoa, joka on 0,8 tai suurempi. Henkilöauton ajokortin saaminen edellyttää, että visus on vähintään 0,5 joko ilman laseja tai laseilla korjattuna.
Takaisin televisioon
Kun kuvaruudun tarkkuus ja keskimääräinen normaali näöntarkkuus eli visus 1,0 sijoitetaan samaan yhtälöön, full hd -television ihanteelliseksi katseluetäisyydeksi saadaan noin 1,6 kertaa kuvaruudun lävistäjä. Neljä kertaa tarkempaa ultra hd -televisiota voi sen sijaan katsoa huomattavasti lähempää, ja ihanteellinen katseluetäisyys on enää noin 1,2 kertaa kuvaruudun lävistäjä eli ruudun tuumamitta.
Tässä kohtaa täytyy kuitenkin muistaa, että ihanteellinen katseluetäisyys on laskettu keskimääräisen normaalin näöntarkkuuden eli visus-arvon 1,0 perusteella. Jos näkö on tarkempi, inhanteellinen katseluetäisyys siirtyy kauemmas. Alhaisempi näöntarkkuus siirtää puolestaan ihanteellista katseluetäisyyttä lähemmäs kuvaruutua.
Lisäksi kannattaa pitää mielessä, että ihanteellisen katseluetäisyyden laskelma perustuu ainoastaan pikseleiden erottumiseen ja ruudun koko tarkkuuden hyödyntämiseen. Kuva sisältää usein myös ohjelmamateriaalista, siirtotavasta ja näyttölaitteesta johtuvia virheitä, jotka erottaa ihanteellista katseluetäisyyttä kauempaa.
Toisaalta, jos katseluetäisyys venyy huomattavasti ihanteellista katseluetäisyyttä suuremmaksi kuvasta ei enää havaitse hienoimpia yksityiskohtia. Kun 55-tuumaista televisiota katsoo esimerkiksi kolmen metrin päästä, silmä ei enää näe eroa full hd- ja ultra hd -tarkkuuden välillä. Sama pätee 65 tuuman ruutuun ja neljän metrin katseluetäisyyteen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että 4k ultra hd -televisio olisi turha ostos, vaikka sitä katsoisi ihanteellista etäisyyttä kauempaa. Uhd-televisioiden ja ultra hd blu-ray -levyjen myötä kuvaan saadaan näet enemmän värisävyjä ja hdr-laajasävytoiston kautta myös suurempi kontrasti. Nämä parannukset näkee varmasti kauempaakin.
Kuvaruudun kokoa ja katseluetäisyyttä arvioitaessa on hyvä ottaa huomioon vielä katselukulman vaikutus läsnäolon tuntuun. Kun tv:tä tai projektorin heijastamaa kuvaa katsoo riittävän läheltä, näkökenttä ei riitä kattamaan koko kuva-alaa. Silmiä joutuu silloin hieman liikuttamaan ruudun tapahtumia seuratessa. Se lisää läsnäolontuntua niin elokuvaa katsottaessa kuin pelejä pelattaessa.
Yhteenvetona kaikesta edellä kerrotusta syntyi taulukko, johon on laskettu suuntaa antavia katseluetäisyyksiä eri kokoisille full hd (1920 x 1080) ja 4k ultra hd (3840 x 2160) -televisioille. Full hd -televisioiden katseluetäisyydet asettuvat taulukossa alueelle 1,5–2,5 kertaa kuvaruudun lävistäjä. Ultra hd -televisioille on käytetty kerrointa 1,0–1,5 kertaa kuvan lävistäjä eli ruudun tuumakoko.
Vaikka normaaliin näöntarkkuuteen perustuva ihanteellinen katseluetäisyys ja oheinen taulukko antavat hyvät lähtökohdat television valinnalle ja sijoittelulle, lopulliset valinnat ovat toki henkilökohtaisia. Kannattaa myös itse kokeilla miltä etäisyydeltä kuva näyttää parhaalta. Niin tai näin, tärkeintä on unohtaa kuvaputkiajan katselusuositukset, koska ne eivät enää päde nykyaikaisille taulutelevisioille.
Koska television hinta nousee jyrkästi ruutukoon myötä, moni säästää liiankin innokkaasti, ja ostaa pienemmän tv:n kuin katselutila edellyttäisi. Tilannetta voi auttaa siirtelemällä huonekaluja, mutta hieman kärjistäen voi silti sanoa, että kotiin kannattaa hankkia niin iso televisio kuin rahat antavat myöten.