Syyskuussa 2014 voimaan astuvat ja vuonna 2017 tiukkenevat EU-asetukset edellyttävät pölynimureilta nykyistä pienempää energiankulutusta. Imurin sähköverkosta ottaman tehon vähentämisen on epäilty heikentävän imutehoa ja sen myötä puhdistustulosta. Pelko on kuitenkin turha, sillä määräykset pikemminkin haastavat valmistajia kehittämään ympäristöä säästävää tekniikkaa tinkimättä silti imurin suorituskyvystä.
HARRI SLIP, teksti
Teholukemia tuijotetaan usein yksioikoisesti. Wattien perusteeton yhdistäminen laatuun on tuttua niin autoista, äänentoistosta kuin kodinkoneistakin. Samaa harhaa ruokkii myös lyhytnäköinen myyntityö; vaatiihan todellisten laatutekijöiden esittely paljon enemmän aikaa ja ammattitaitoa kuin pelkkä numeroiden luetteleminen.
Pahiten metsään mennään silloin, kun laitteen kykyä hoitaa tehtävänsä aletaan arvioida sen pistorasiasta ottaman sähkötehon perusteella, eli mitä suurempi lukema sen parempi laite.
Näin ajateltaessa autokin valittaisiin etsimällä teknisten tietojen perusteella merkki ja malli, jossa polttoaineenkulutus on mahdollisimman suuri – välittämättä sen enempää ajo-ominaisuuksista, tiloista kuin turvallisuudestakaan.
Enemmän vähemmällä
Pölynimurien energiamääräyksissä on kyse laadun kokonaisvaltaisesta parantamisesta. Tärkeä osa tätä tavoitetta on valmistajan toimittama energiamerkki, jolla imurit pitää myyntipistessä varustaa vuoden 2014 syyskuun ensimmäisestä päivästä lähtien.
Energiamerkistä näkee helposti imurin tärkeimmät laatutekijät, kuten keskimääräinen vuotuinen energiankulutus, pölynpoistokyky, poistoilman suodatuskyky sekä äänitaso. Nämä asiat ilmaistaan selkein symbolein sekä numeroin tai A:sta G:hen ulottuvalla asteikolla.
Kun sopivat ehdokkaat on energiamerkin avulla kartoitettu, imurin valintaan tarvitaan enää varustetason ja hintaluokan määrittely sekä mahdollisesti lyhyt koeajo myymälän lattialla.
Merkki tulee aikanaan paljastamaan senkin, ettei imurin pölynpoisto- ja suodatuskyvystä tarvitse tinkiä, vaikka energiankulutus, eli pistorasiasta otettava sähköteho, olisikin alhainen. Tämä ”ihme” saadaan aikaan esimeriksi suulakkeiden sekä imurin sisäisten rakenteiden muotoilulla ja sopivilla materiaaleilla.
Samaan hengenvetoon pitää todeta, etteivät kaikkein halvimpien pölynimureiden nykymallit täytä tulevia määräyksiä. Siksi niiden toimitukset loppuvat viimeistään syyskuussa 2014. Vieläkin kovemmaksi peli muuttuu syksyllä 2017, koska nykyisistä pölynimureista vain erittäin harva saavuttaa tiukkenevat raja-arvot.
Syyskuussa 2014 voimaan astuvien määräysten ydinkohdat ovat:
– energiankulutus pienempi kuin 62,0 kWh/vuosi
– nimellinen ottoteho pienempi kuin 1600 wattia
– pölynimukyky matolta (dpuc ) vähintään 0,70
– pölynimukyky kovalta lattiapinnalta (dpuhf ) vähintään 0,95
Nykyisten edullisen hintaluokan imureiden ottoteho on yleensä 1800 wattia tai vieläkin suurempi, joten ne poistuvat markkinoilta ensi syksyyn mennessä. Kokonaan toinen asia on se, millaisia tuotteita valmistajat paraikaa kehittävät edullisimpaan(kin) hintaluokkaan. Sen näemme vuoden kuluttua.
Syyskuussa 2017 voimaan astuvien määräysten ydinkohdat ovat:
– energiankulutus pienempi kuin 43,0 kWh/vuosi
– nimellinen ottoteho pienempi kuin 900 wattia
– pölynimukyky matolta (dpuc ) vähintään 0,75
– pölynimukyky kovalta lattiapinnalta (dpuhf ) vähintään 0,98
– poistoilman suodatustaso vähintään 99 prosenttia
– äänitaso enintään 80 dB(A)
– imuriletkun kestävyys siten, että se on edelleen käyttökelpoinen 40 000 venytyksen jälkeen.
– moottorin toimintakuntoinen elinikä vähintään 500 tuntia
Toisin sanoen puhdistuskyvyn vähimmäisvaatimukset vain kasvavat samalla kun energiankulutusta eli pistorasiasta otettavaa sähkötehoa pitää vähentää. Vastuulliselle ja osaavalle valmistajalle tällaiset haasteet ovat enneminkin mahdollisuus kuin uhka, eikä ostajankaan tarvitse pelätä, että laatu heikkenisi, vaan pikemminkin päinvastoin.
Lisäksi poistoilman puhtaudelle, äänitasolle ja osien kestävyydelle annetaan raja-arvot, mikä on varmasti hyvä asia sekä ympäristön että meidän imurinvarressa heiluvien näkökulmasta.
Ominaisuudet puntariin
Tuleviin määräyksiin kannattaa pölynimuria valitessaan tutustua jo nyt. Esimerkiksi valmistajien nettisivuilta löydettävien teknisten tietojen merkitys avautuu niiden valossa aivan uudella tavalla. Monilla sivustoilla on lisäksi toiminto, jonka avulla tietoja on helppo vertailla.
Teholukemiin täytyy vielä palata omakohtaisten kokemusten perusteella sen verran, että lokakuussa hankittu 700 watin ottoteholla varustettu imuri tekee varmasti yhtä puhdasta jälkeä kuin huomattavasti enemmän energiaa kuluttanut edeltäjänsä. Eikä mattoja voi edes imuroida täydellä teholla, koska silloin ne nousevat irti lattiasta.
Poistoilma on sekin puhdasta pestävän Hepa 13 -suodattimen ansiosta, ja imuri on lisäksi niin hiljainen (68 dB), että sen äänitaso alittaa reilusti jopa vuoden 2017 määräykset. Pieni ottoteho ja erittäin vaimea ääni saivat muun kotiväen aluksi epäilemään puhdistuskykyä, mutta pian oli uskottava, ettei imurin tarvitse kuluttaa kohtuuttomasti energiaa tai pitää kovaa meteliä ollakseen tehokas.
Uudet EU-asetukset eivät kuitenkaan kata kaikkia imurin valintaan liittyviä asioita, ja esimerkiksi varustelistaa silmäilemällä voi löytää monenlaisia hyödyllisiä ominaisuuksia.
Kenties ratkaisevin puhdistuksen laatuun vaikuttava tekijä on lopulta imurin suulake. Siksi myös EU-määräysten mukaiset puhdistuskykytestit tulee tehdä ja tulokset raportoida sillä suulakkeella, joka imurin käyttöohjeessa mainitaan – ja pakkauksessa toimitetaan.
Hyvä perussuulake toimii parhaiten matoilla ja kovilla lattioilla, eikä sitä tarvitse välillä vaihtaa. Imurointi on kuitenkin välineurheilua, ja makujakin on monenlaisia.
Lisäsuulakkeilla voi helpottaa työskentelyä erityiskohteissa – vaikkapa imuroimalla matot kuvassa näkyvällä niin sanotulla tampparisuulakkeella. Sen pyörivä harja kerää tehokkaasti esimerkiksi lemmikin karvat matosta, eikä työ ole selälle niin raskasta.
Koska vuoden 2017 tiukat ottotehomääräykset täyttävällä imurillakin saa maton irti lattiasta, kannattaa harkita myös automaattista tehonsäätöä. Esimerkiksi kuvassa näkyvä Miele S6760 laskee ja nostaa imutehoa pinnan mukaan ja parantaa näin sekä työn sujuvuutta että puhdistustulosta.
Pölynimureita koskevat uudet EU-määräykset ovat tiukempia kuin muualla maailmassa. Energian säästäminen on kuitenkin globaali haaste, ja EU:n näyttämästä suunnasta tullaan todennäköisesti ottamaan oppia. Ensimmäisinä niitä tulevat todennäköisesti tulevat seuraamaan ne Itä-Euroopan maat, jotka eivät tällä hetkellä ole Euroopan unionissa.
Puhdistuskyky eri pinnoilta on olennainen pölynimurin ominaisuus, ja sen mittaaminen sekä tulosten selkeä kommunikointi on ennen muuta ostajan etu.
Lisätietoja kodinkoneiden energiamerkinnöistä ja ekosuunnittelusta löytää osoitteesta www.ekosuunnittelu.info.